Tärkein työkalu on innostus!

Suvussani on aina harrastettu ahkerasti käsitöitä laajalla skaalalla. Ne ovat olleet myös suvun naisten yhteinen juttu iästä riippumatta - ollaan tehty merkkipäivälahjoja kokoamalla ristipistotyöt seinävaatteeksi tai neulotut laput torkkupeitoksi, yhdessä painettu kangasta jne. Koulussakin valitsin kaikki valinnaiset käsityö- ja taidetunnit. Suurin innoittajani on kuitenkin ollut aina äitini, jonka taitoja, kärsivällisyyttä ja luovuutta ihailen.

Koulun jälkeen meni pitkä aika ennen kuin löysin käsityöharrastuksen uudestaan. Äitini luomuksia seuratessani olin jo pitkään mielessäni toivonut, että löytäisin käsityöinnostuksen, koska näin kuinka paljon se tekijälleen antaa. Odottaessani ensimmäistä lastani, ostin saumurin ja sain äitini vanhan ompelukoneen. Siitä harrastukseni lähti pikkuhiljaa etenemään ja on syventynyt rakkaudeksi kaikkeen siihen, mitä käsitöiden harrastaminen on: kankaat, ideointi, uuden kokeilu ja onnistumisenilo, sosiaalisuus.

Kuten otsikkoni kertoo, mielestäni käsitöissä - kuten ehkä missä tahansa tekemisessä, tärkein työkalu on innostus. Joskus olen väkisin koittanut vääntää jonkin vaiheen valmiiksi tai työn loppuun, mutta harvoin se palkitsee. Väsyneenä tai "pakkopulla"-fiiliksellä tekee helposti hätiköityjä ratkaisuja ja lopputuloksena voi olla purkamista ja enemmän työtä korjaamiseen. Been there, done that! Innostuneella fiiliksellä saa aikaan vaikka mitä ja se kannattakin käyttää hyväkseen tekemällä juuri sitä, mitä mieli tekee.

Neuvoisin kuitenkin pitämään jalat maassa, vaikka pää saakin samaan aikaan olla pilvissä. Aloita simppelistä ja nopeasta, jos olet vasta-alkaja ompeluharrastuksessa. Niin pääset paremmin kiinni onnistumiseniloon ja voit alkaa haastamaan itseäsi pikkuhiljaa vaativampiin projekteihin. Itse aloitin ompelemalla vauvalle pussilakanan ja lakanoita, tuttinauhoja ja siitä siirryin pipoihin ja pantoihin. Aika alkuvaiheessa ihastuin joustaviin kankaisiin ja pikkuhiljaa olen pipoista päässyt leggingseihin, paitoihin ja mekkoihin. Joka kerran, kun saan jotakin valmiiksi, tunne on aivan mahtava - minä tein tämän ihan itse, jee!

Innostuksen lisäksi tärkeimmät työkalut ovat kaavat (kun taidot karttuvat, oppii kaavoja soveltamaan, mutta en suosittele aloittaamaan siitä..), nuppineulat (neulaa ainakin kriittisimmät kohdat, kuten yllä kuvassa kainalosauma), hyvät sakset ja silitysrauta! Silitysraudan tarpeellisuuden tajusin itse naurettavan myöhään. Monta vaateharjoitusta meni omasta mielestä pilalle, kun ommel aaltoili enkä millään säädöillä tai tukikankailla saanut tarpeeksi hyvää jälkeä. Koska seuraan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ompeluryhmiä, satuin lukemaan silittämisestä ja höyryttämisestä. Olin silittämisen aina sivuuttanut ajatellen, ettei se ole niin välttämätöntä, kunnes sitten kokeilin ja tadaa - vaatteista tuli heti puolet enemmän pro-kamaa! Nyt silitän oikestaan joka ompeluvaiheen jälkeen höyryttäen ja lopuksi aina koko vaatteen ompeleet läpi.

Minulla on vielä ja varmasti aina paljon opittavaa ompeluharrastuksesta. Se on palkitseva harrastus, koska voit haastaa itsesi tekemään ja oppimaan uutta, edetä omaehtoisesti kokeilemalla tarttumalla rohkeasti kankaaseen ja saksiin (kantsii ensin napata ne halvemmat kankaat tai vanha lakana tms..) tai sitten perehtymällä ohjeisiin ja tekniikoihin. Muista, että epäonnistumisia tulee kaikille ja ne ovat vain hyvää kokemusta. Itselleni toimii juuri se kokeilun kautta oppiminen - kaikenlaisia tuotoksia ja mokailuja olen tehnyt ja niille voi jälkeenpäin nauraa ja huomata, että on niistä paljon oppinutkin!

Lisää kuvia Instagramissa @muntaipale